Katriina Helmisen blogi Hieman erilaisia näkökulmia

En ymmärrä rakkautta

Miksi rakkauden täytyy loppua? Eikö se voisi millään tavoin jäädä? Onko ihmisen kohtalona päätyä yksin pelkkien muistojen kanssa, vai voiko nurkan takana odottaa kokonainen uusi maailma?

Vai onko ylipäätään olemassa rakkautta – sellaista, joka ei kuole? Miksi niin moni hyvä ihmissuhde päättyy lopulta erimielisyyksiin tai muuhun sellaiseen, mikä olisi voitu mahdollisesti selvittää? Onko tämä kaikki yksin pärjäämiseen tähtäävää harjoittelua? Mikäli on, herää kysymys miksi?

Barbra Streisandia lainatakseni ”jollain tavalla tulen aina rakastamaan sinua, mutta sydämeni kuuluu minulle”. ”Luuletko, että voin todella oppia sanomaan sinulle hyvästi? Et tuo enää kukkia minulle”. Rakkaus on ristiriitaista.

Ainoa toivomukseni on se, että minä olisin sinun omasi ja sinä minun omani, kuten silloin joskus ennen. Olen kai liian yksinkertainen ymmärtääkseni rakkautta, vaikka olen saanut sekä kokea että menettää sen. En ymmärrä muuta, kuin että kun olet löytänyt todellisen rakkauden, älä päästä sitä koskaan pois. Tee ainakin parhaasi.

Kun viimeksi tapasimme, valehtelin sinulle: kerroin, kuinka iloinen olen siitä, että me olemme ystäviä. Todellisuudessa vihaan sitä, että olemme ”vain ystäviä”, ja sydämeni itki verta.

En halua elää yksin. Mitä voin tehdä? Kun olen yksin, voin kuvitella ja haaveilla, vaikkei se vie pois tosiasioita. Suljen silmäni ja olet taas minun, unissani.

”Rakkaus on aina ja kaikkialla samanlaista. Se on hulluuden muodoista miellyttävin, mikäli siihen ei liity mitään sivumakuja, jotka toisinaan tekevät sen hyvinkin katkeraksi” – Väinö Linna

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Ah' rakkaus. Rakkaus.

Taito rakastaa.

Tahto rakastaa.

Mitä muuta tarvitaan?

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset